Sahtia ovat tehnee suvun miehet ja naiset sukupolvesta toiseen. Sahti on kuulunut vuodenkierron ja ihmiselämän merkkihetkiin. Sahdin valmistusmenetelmät ja -välineet eivät juuri ole muuttuneet. Ainoastaan perinteisesti puusta valmistetut astiat on korvattu kestävämmillä astioilla.
Sahdeissa on myös alueellisia eroja: pohjoissatakuntalainen sahti on tummaa, vahvaa ja väkevää ja hämäläinen sahti on vaaleampaa ja makeampaa. Tumma ja väkevä sahti saa makunsa ja värinsä rukiista. Väkevyys taas tulee siitä, että sahti käytettään loppuun asti, jolloin kaikki sokeri muuttuu alkoholiksi. Itä-Hämeessä hyvä sahti janottaa aina!
Sahti valmistetaan perinteen mukaisista raaka-aineista, joihin kuuluvat ohramaltaan lisäksi muu viljamallas ja vilja (ruis, ohra, vehnä ja kaura) sekä usein humala. Alkoholikäymiseen käytetään leivinhiivaa tai kerättyä hiivaa. Valmistus tapahtuu lisäämällä vesi maltaan ja viljan joukkoon siten, että veden lämpötila on alussa noin 40 astetta ja viimeisessä lisäyksessä noin 100 astetta Celsiusta. Tätä kutsutaan imellyttämiseksi (mäskääminen). Joillakin paikkakunnilla tähän vaiheeseen kuuluu myös mäskin kuumennus keittämällä. Kuumennusajat vaihtelevat lyhyestä kuumennuksesta perusteelliseen keittämiseen.
Seuraavaksi erotetaan vierre kuurnassa tai saavissa (siiviläamme) ja vierteen sekaan voidaan lisätä humalaa. Valmistuksen apuaineina on perinteisessä menetelmässä käytetty siivilöinnissä katajaa ja rukiin olkia. Vierre käytetään valmiiksi sahdiksi hiivan (leivinhiiva tai kerätty hiiva) avulla.
(Sahdin Aito perinteinen tuote APT -suojaus, 2002; Euroopan neuvoston asetus 2082/92)
Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) helmikuussa 2002. Lue lisää tästä
Tutustu myös Sahdin ryhmään Facebookissa
